Hän väitti että häntä ei kiinnostanut. Hän väitti että hän ei tykännyt miten hänen haju tuoksui hänen huoneessaan. Hän väitti että ei koskaan tule tykkäämään hänestä. Hän väitti että hän mielummin kuolisi kuin koskisi häneen. Mutta hän teki aivan päin vastoin. Uudelleen ja uudelleen kunnes hän tuli melkein hulluksi. Kaikki koska tyttö lähti alttarilta ja löysi jotenkin Chasen luokse. He ei ollut tarkoitettu toisilleen, mutta he kuuluvat silti toisilleen. ________________________________ "Chase?" Oliko se hän. Onko hän täällä? "Niin, Fiore?" Purskahdin itkuun, en surusta vaan ilosta. Avasin silmäni ja nousin seisomaan. Näin Chasen edessäni. Hän katsoi minua noilla samoilla harmaillaan silmillään. Hän tuli luokseni. Juoksin hänen luokseen Ja hän laittoi kädet ympärilleni ja halasi minua. Minä halasin häntä myös. Minä annoin kyynelten valua ja hän tiukensi otettaan kuin voisin kadota minähetkenä hyvänsä. "Kaikki on hyvin Fiore, minä olen täällä." Chase on täällä, kaikki on hyvin. Ja se oli tässä, hyväksyn viimein sen...että. _______________________________________